Tag: camping

Retkeilykausi avattu

Mikuliz ja retkitamineet

Tämän kesän ensimmäinen retki suuntautui taas Marttilan korven eräreitistölle. Sieltä oli viime kesältä huonoja kokemuksia, kun vettä ei saanut lisää ja osa reitistä oli sellaista ryteikköä, että vaati puhtia puske reitti läpi. Tästä oppineena teimme reitistä vain sen osan, jonka tiesimme olevan kunnossa. Lähtö- ja paluupaikka oli Palainen ja yöpyminen oli Lotikon laavulla.

Valittu reitti oli sopiva aloittaa, kun matkaa tuli yhteensä vain n. 8 km. Matka koostuikin enemmän Lotikon laavulla makkaraa paistaen ja ihmetellen Lotikon baaria – kalliorotkoa. Välineet on taas hankittu Varustelekasta. Puku oli brittien kenttäpuku, eli paita ja housut. Jalkineet ovat Alpinen kalvomaiharit. Reppuna oli Hollannin jalkaväen rinkka, joka toimi muuten hyvin, mutta säädöt olivat vähän pielessä ja hartiat rasittuivat ikävästi. Rinkasta puuttui myös rintaremmi. Seuraavalle reissulle asensin rinkkaan rintaremmin ja säädin rinkan selän pituuden itselleni sopivammaksi. Ainakin kokeilun perusteella nyt toimii paremmin. Yöpyminen oli laavussa ja varuiksi mukana oli laavukangas ja vedenpitävä päällinen makuupussille, mutta näitä ei nyt tarvittu.

Seuraava reissu on jo suunnitteilla, ja patikointia tulee olemaan sellaiset 19 km. Tarkoituksena on mennä Vaskijärven reitti ympäri yhdellä yöpymisellä. Reitti kuuluu Kuhankuonon alueeseen. Ensimmäisestä kesän retkestä teen varustukseen seuraavat muutokset; vettä kolme litraa vähemmän eli 6 litraa. Makuupussiksi ainoastaa kesämakuupussi, jonka päälle tarpeen mukaan vedän vedenpitävän suojan, jos lämpö ei meinaa riittää. Tarkoitus on taas yöpyä laavussa, ja varalla on laavukangas. Tämän retken toteutan yksin, kesän ensiretkellä oli muitakin.

Haunisten allas

Haunisten allas

Tuli käytyä viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa Raisiossa Haunisten altaalla. Vähän sitä tietää lähiympäristöstään. Altaan kiertää 3,5 km kävely-/pyöräilypolku. Polun varrella oli useita todennäköisesti luvattomia nuotiopaikkoja. Useimmat olivat kuitenkin turvallisesti kallion päällä. Kierros on juuri sopiva iltapäivän kävelylenkiksi. Ympäristö on miellyttvävän metsäistä ja veden läheisyys parantaa viihtyvyyttä. Paikoin hyttyset kiusasivat, mutta onneksi vähän. Valitettavasti kulkijoitten joukkoon oli mahtunut myös idiootteja. Rannalla oli käyty piknikillä ja kaikki roskat oli jätetty luontoon. Yleensä ottaen ympäristö oli siisti, mutta parissa paikassa oli tosiaan roskat jätetty niille sijoilleen. Parkkialueen ympärillä oli maansiirtotyöt käynnissä; toivottavasti parkkialuetta vain laajennetaan, eikä aluetta ole kaavoitettu uusille taloille…

Retki Marttilan Korven eräreitistöllä

Marttilan Korven eräreitistö on Turusta n. 50 km päässä. Meidän kolmen hengen seurue lähti yönyli retkelle Palaisten uimarannan lähtöpaikalta. Retkemme pituus oli n. 20 km. Palaisissa reitti alkaa tietäpitkin parkkipaikalta ja n. 500 m jälkeen siirrytään ojan yli metsään.

Reitti metsään alkaaReitistö on pääosin hyvin merkitty, mutta paikoin merkinnät olivat pudonneet tai merkityt puut olivat kaatuneet eli välillä oli pakko lukea karttaa tai tarkistaa GPS:llä sijainti ja oikea suunta. Toisinaan polkua ei erottanut ja kun merkinnätkin puuttuivat, oli pakko pysähtyä varmistamaan oikea suunta.

Kulkija ja CFP-90 rinkkaMeikäläisen rinkan paino oli n. 26 kg. Ylimääräistä painoa tekivät ainoastaan 4 kpl telttakiiloja, joita en käyttänyt. Mukana minulla oli kiiloja 6 kpl eli käytin ainoastaan kahta. Rinkkaa täyttivät yöpymisvälineet, hygieniatarvikkeet, ruoka, pakki, pieni retkikeitin polttoaineineen, puukko, ensiapulaukku, vaihtoalusvaatteet, pieni pyyhe, kalvotakki, sadeviitta, rinkan sadesuojus, villapaita sekä 6 l vettä, josta 3 l oli juomarakossa ja 3 l kahdessa Lidlin puolentoistalitran kivennäisvesipulloissa. Ruokaa oli hieman liian paljon mukana, mutta poisjätettävä määrä ei olisi vaikuttanut kuin kilon verran rinkan painoon. Rinkkani on “käetetty” USAn armeijan CFP-90 eli tilaa on 90 l. Laitoin käytetty-sanan lainausmerkkeihin, koska ostamaani rinkkaa ei mielestäni ole käytetty lainkaan. En ottanut lainkaan mukaan rinkan päiväreppua, mutta seuraavaa retkeä ajatelleen päiväreppuun kannattaa pakata tavarat, jotka tarvitaan patikoinnin aikana; esim. ruoka, keittotarvikkeet, tulentekovehkeet, puukko, sadevehkeet, taukovaatteet jne. Päivärepun saa kiinni rinkan päälle, joten tauoilla ei tarvitse avata isoa rinkaa, kun tarvikkeet löytyvät päivärepusta. Rinkka oli minulla ensi kertaa käytössä ja sen kanto-ominaisuudet ovat ainakin minulle sopivat.

Täytyy sanoa, että pitkän tauon jälkeen noin painavan rinkan selkään laitto hiukan pelotti. Ja kyllä se myös tuntui. Ensimmäisen päivän loppupuolella ennen yöpaikkaa jalat ja varsinkin reidet olivat aivan loppu. Onneksi yön lepo ja seuraavan päivän lyhyempi reittiosuus auttoivat jaksamaan myös toisen päivän.

PitkospuutEnsimmäisen päivän reittiosuutemme on kartassa merkattu vaativaksi. Ensimäisellä ylitettävällä suolla oli kyllä pitkospuut, mutta myöhemmin ylitettävällä suolla niitä ei ollut ja tämä on merkitty alueen karttaan. Jalkineina minulla oli käytetyt  nahkaiset BW taistelijan kengät 2000. Ennen retkeä lankkasin kengät hyvin. Ilman pitkospuita ylitettävällä suolla jalat upposivat veteen nilkkoja myöten. Aluksi minua arvelutti ylittää suota noilla kengillä, mutta vesi pysyi hyvin kengän ulkopuolella ja sukat sekä jalat pysyivät kuivina.

KallionousuReitin ensikilometreihin sisältyy myös melkoisen vaativa nousu kallion päälle. Varsinkin painavan rinkan kanssa sai askeleensa sijoittaa todella huolella, jotta pysyi pystyssä eikä lähtenyt kierimään kalliota pitkin alaspäin. Alkumatkasta en ollut vielä tottunut rinkan tasapainoahorjuttavaan painoon, joten nousu tuntui todella hurjalta ja lopulta kiipesin lähes nelinkontin. Onneksi nousu ei ollut montaa kymmntä metriä pitkä, sillä se otti myös reisien päälle, kun jalkoja oli nostettava välillä aika ylös.

Lotikon laavuEnsimmäisen pysähdyksen teimme Lotikon laavulla, joka oli siisti ja siellä olisi myös voinut yöpyä. Paikalla oli hyvä nuotiopaikka ja polttopuuta oli riittävästi. Päätimme, että keitämme tässä pisteessä ainoastaan kahvit ja syömme välipalatarpeita. Kahvit keitimme pakin kansiosassa ja BW Esbit-kenttäkeittimellä. Kyseinen keitin on kevyt, tehokas ja toimintavarma. Itse keitin ei maksa paljoakaan, mutta polttoaine maksaa EUR 3,90 20 tablettia. Hinta voi tuntua kovalta, mutta polttoaine on sen verran tehokasta ja riittoisaa, että keveydestä maksaa mielellään tuon hinnan. Yhdellä paketilla keittää helposti 3-4 kahvit ja vielä ruuan kahdelle henkilölle. Esbit-kenttäkeitin Suomaisemaa

Lotikon laavun jälkeen pysähdyimme juomaan ja tarkistamaan karttaa ja ihailemaan suomaisemaa, joka vetää vertoja Pohjois-Suomen maisemiin. Seuraava erikoinen kohde oli miehen mittainen muurahaispesä. Onneksi yöpymispaikkamme ei ollut tämän pesän läheisyydessä, koska minulla oli yön jälkeen pieni muurahaisongelma.Muurahaispesä

Yöpymispaikaksi valitsimme Heinäladonmäen laavun, josta löytyy siisti laavu, nuotiopaikka ja puucee. Polttopuita löytyi riittävästi, mutta valmiiksi hakattua eivät edelliset retkeilijät olleet montaa kalikkaa jättäneet, kuitenkin sen verran, että nuotion sai sytytettyä, kun toinen halkoi puita lisää. Tarkoituksemme oli grillata myös makkaraa, mutta valmistimme pakeissa sen verran isot annokset ruokaa, että makkarat jäivät paistamatta. Mukana oli myös pekonia, ja niitä tuli paistettua porukalla tikun nokassa yksi paketillinen. Ja nuotilla istuminen ilman vaahtokarkkeja ei ole mitään, joten myös jokunen vaahtokarkki sai illan mittaan paistetun pinnan. Iltanuotio laavulla

Yöpymisvälineinä porukallamme oli kahdella yhteinen teltta ja minulla riippukeinu, laavuvaate ja makuupussi. Varauduin viileään yöhön, joten minulla oli vielä fleece-sisämakuupussi, mutta tästä luovuin muutaman minuutin levon jälkeen. Minulla oli sen verran lämmin, että jätin makuupussia jalkopäästä auki. Riippukeinu on mainio nukkumisalusta retkillä. Se on kevyt ja se tukee selkää hyvin. Ainoa ongelma on riippukeinoon meno niin, että makuupussi on kunnolla henkilön ympärillä. On aivan toivotonta yrittää laittaa makuupussi avonaisena riippukeinuun ja yrittää ujuttautua keinussa olevaan makuupussiin, sillä on varmaa, että makuupussi on kurtussa, kierteellä ja alla jumissa siten, että vetoketjua ei saa kiinni saati pussi peittäsi koko henkilön. Ainoa järjkevä vaihtoehto on pukea makuupussi seisaaltaan päälle, ja sitten pomppia riippukeinon viereen ja kellahtaa keinun turvaan välttäen putoamista, mikäli keinu ei asetu oikein nukkujan ympärille. Yöpymissysteemit

Yöpymispaikkaa valitessani katsoin ainoastaan, että puiden väli on sopiva riippukeinun ripustamiseen. Alla ollut maakin näytti kuivalta ja parille laavuvaatteen telttakiilalle sopivalta. Nukkumispaikka oli nopea rakentaa, ja sain pingotettua laavuvaatteen nätisti riippukeinun päälle. Nukkumaan mennessäni toin rinkkani varustetuna sadesuojalle riippukeinun alle, jotta sateen sattuessa rinkka pysyisi kuivana myös selkäpuolelta. Rinkka oli sadesuoja maata vasten. Nukkuminen sujui hyvin, ja lämpötila oli sopiva, kun makuupussia ei pitänyt täysin kiinni. On rauhoittavaa nukkua metsässä ja vielä ilman teltan suojaa. Yöllä on melko hiljaista, mutta välillä kuuluu eläinten ääniä. Ja tietenkin näin Eteleä-Suomessa on aina teitä sen verran lähellä, että satunnaiset auton äänet kuuluvat, mutta eivät häiritsevästi. Aamulla noustessani ylös ja kantaessani rinkan nuotion luokse, huomasin, että rinkassa on mahtavat määrät pieniä kellertäviä muurahaisia. Eli ensimmäinen aamutoimeni oli tyhjentää rinkka ja puhdistaa se mahdollisimman hyvin muurahaisista. Kissan iloksi muutama niistä kuitenkin kulkeutui kotiin asti.

Sään puolesta meillä oli tuuria. Koko patikoinnin aikana ei satanut. Päästessämme takaisin autolle, alkoi sataa, ja sitä jatkuikin sitten koko loppu päivän. Ennen retkeä minua arvelutti, miten selkäni kestää rinkan kantamisen. Sanotaan niin, että retki meni selän puolesta kohtuullisen hyvin. Toki seuraavat päivät muistuttivat retkestä voimakkaana selkäsärkynä. Vastapainoksi retkeltä sai rentouttavan olotilan, kun arjen murheet ja kiireet unohtuivat. Eli seuraavaa retkeä jo suunnitellaan.

Marttilan Korven eräreitistö on vaihteleva ja paikoin raskas. Kunnossa olevat vaativat reitinosat eivät ole liian vaativia, vaan aloittelijakin niistä selviytyy. Toki meidän ryhmässämme oli yksi sissi. Negatiivista palautetta reitistä on annettava parin avohakkuun ja yhden ojitustyömaan osalta. Niissä polkua ei näkynyt ja merkkejä puuttui paljon. Puita oli maassa sikin sokin ja paikoin olisi ollut helppo murtaa näissä paikoissa jalkansa. Suurin miinus on annettava juomaveden saantimahdollisuuden puuttumisesta. Huhtaanmäen aloituspaikka on merkitty juomavesipisteeksi. Siellä onkin mökki ja hyppyrimäki, mutta juomavettä sieltä ei saanut, kun kaikki paikat oli lukittu. Itsekin ajattelin, että kuudesta litrasta jää vettä ylikin, mutta lähtiessämme yön jälkeen etenemään, totesimme, että vesi ei riitä ruuanvalmistukseen, ja odotimme saavamme vettä Huhtaanmäestä. Pettymys oli suuri, kun vettä emme saaneet. Jatkoimme matkaa, ja itselläni juomavesi loppui, kun pääsimme takaisin autolle. Ilman noita hankalia reittikohtia ja juomaveden täydennysmahdollisuuden puuttumista suosittelisin reittiä mukavana patikointikohteena, mutta noiden puutteiden kanssa kannattaa harkita, lähteekö reittiä kiertämään kokonaisuudessaan. Reitti yöpymislaavulta ja Huhtaanmäeltä takaisin Palaisiin on kuitenkin melko hyvässä kunnossa, joten sitä osuutta voin suositella. Matkaa ko. osuudella kertyy n. 16 km.

Retkeily on hauskaa!